Kalle Schönbergin artikkeli (ESS 10.12.) Juri Derjabinista, neuvostoajan nimimerkki Juri Komissarovista on mainio vertailtava tämän päivän 'suomettumiseen'. Mehän olimme jo autonomian aikana uskollisia hallintoalamaisia. Olimme tsaarille helppo alue ja kansa, kunnes helmikuun manifesti sai kansan takajaloilleen ja peräämään oikeuksiaan.

   Nyt neuvostoajan meno jatkuu – tosin tavattoman paljon pahempana ja laajempana, vain ilmansuunta on muuttunut. CCCP on vaihtunut  EU:ksi.

Virkamiehemme ovat kilvan toteuttamassa direktiivit pilkulleen ja reaaliajassa. Meillähän hallinto toimii moitteettomasti! Sillä ei ole merkitystä, onko nuo direktiivit kansamme eduksi vai eivät. 

   EU:iin liittymisen aikoihin pilapiirtäjä Terho oivalsi tilanteen terävästi. NL:a kuvaava koppalakkinen hahmo oli kaatunut ja maata rojotti pitkin pituuttaan maassa. Terhakka piski (Suomen lippu kaulapannassaan) katse ylös suunnattuna heilutti häntäänsä EU:a kuvaavien tukevien liituraitaisten housunpunttien vieressä ja totesi: ”Uusi isäntä”.

   Mihin on politiikasta kadonnut se isänmaallisuus, jota hurmokseen asti olemme valmiit puolustamaan urheilutantereilla?  Mihin katosi itsenäisyys, jonka veteraanit meille perinnöksi ja vaalittavaksi antoivat? Antoivat - ollaksemme isäntiä omassa maassamme. Lissabonin sopimuksen myötä olemme pieni osa liittovaltiota.

   Diplomaatin tahdikkuudella Derjabin toteaa kehityksen Suomessa kulkevan kohti Natoa ilman Venäjän pelkoa. Hän ei usko Suomen Nato-jäsenyyden aiheuttavan jyrkkää reaktiota Venäjällä. Samantien hän jatkaa: ”Venäjä joutuu kuitenkin ottamaan huomioon sotilasliiton rakenteiden tulon lähemmäksi rajojaan. Suomalaisten pitää kunnioittaa myös meidän huolestuneisuuttamme siitä.” Tämähän on aivan selvää, senhän ymmärtää Erkkikin.

   Voidakseen taata Suomen alueellisen koskemattomuuden, pitäisi Naton sijoittaa reippaasti materiaalia ja joukkoja alueellemme. Ei mikään suurvalta hyväksy toisen sotilasmahdin tuloa sillä tavoin rajoilleen. Tämä asetelma aiheuttaisi Kuuban kriisin toisinnon rajoillemme. Samalla olisimme jo miehitetty maa.

   Mikähän myllerrys tarvitaan, että suomalaiset huomaavat kansana itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden kaikonneen? NL:n aikana meillä oli oma raha, oma valuutta- ja ulkopolitiikka, omat kansalliset lait jne. Ja mikä tärkeintä - itsemääräämisoikeus. Mikähän on se tämän ajan 'helmikuun manifesti', joka saa silmämme avautumaan todellisuuteen? Keisarilla ei ole vaatteita.

Erkki Heiskanen
Idän vientimies evp.
Itsenäisyyspuolueen hallituksen jäsen